1. Mittaa pestoa varten valkosipulinkynsi viipaleina, tuore tilli (paina tiiviisti mittaan, jotta sitä tulee tarpeeksi), babypinaatti, sitruunan mehu ja raastettu kuori, pinjansiemenet sekä suola ja mustapippuri blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon. Aja tasaiseksi, tarkista koostumus – peston tulee olla paksuhkoa mutta silti helposti lusikoitavaa. Lisää öljyä tarvittaessa, kunnes rakenne on juuri sopiva.
2. Keitä tuorepasta pakkauksen ohjeen mukaan runsaassa, suolatussa vedessä al denteksi. Valuta hyvin ja kaada kulhoon. Kääntele tuore tillipesto kuuman pastan joukkoon reilusti – pasta imee kastikkeen ihanan mehevänä.
3. Jaa pasta syville lautasille. Murenna pinnalle runsaasti fetajuustoa, viimeistele tuoreilla tillin oksilla ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti, raikkaalla vihersalaatilla höystettynä – ja anna la dolce vitan huuhdella arjen kiireet mennessään.

Vinkki italialaiseen tapaan: Pestoon sopivat kaikki pehmeät lehtiyrtit – klassinen basilika, minttu, korianteri tai lehtipersilja. Yhdistele rohkeasti kahta tai kolmea yrttiä samaan kastikkeeseen ja löydä oma suosikkikombinaatiosi.

Italiassa pasta ei ole pelkkää ruokaa – se on rakkaudenosoitus. Tämä pesto-fetapasta tillillä on juuri sellainen annos, joka muistuttaa miksi yksinkertaisuus on usein kaikkein kauneinta. Tuore pasta, silkkinen tillipesto ja murenevan suolainen fetajuusto luovat yhdessä makuelämyksen, joka kuljettaa sinut suoraan Italian aurinkoisen kesän tunnelmaan.

Perinteinen pesto syntyy basilikasta, mutta Italiassa kokit ovat kautta aikojen käyttäneet kaikkea sitä, mitä puutarhasta tai torilta löytyy. Tuore tilli tuo pestoon aivan erityisen, aromaattisen vivahteen – se täydentää fetajuuston suolaisuutta ja sitruunan kirpeyttä aivan herkullisella tavalla. Tämä on resepti, joka valmistuu vartin kiireessäkin mutta maistuu kuin olisi valmisteltu koko päivä.

Lisää pestoon rohkeasti muitakin pehmeitä yrttejä – minttu, basilika, lehtipersil ja korianteri toimivat kaikki erinomaisesti joko yksin tai yhdisteltynä. Tärkeintä on intohimo ja hyvät raaka-aineet – sen verran italialainen ote riittää.