1. Valmistele taikina: Sekoita suuressa kulhossa vehnäjauho, sokeri, leivinjauhe ja ripaus suolaa. Tee keskelle kuoppa ja lisää sinne kananmunat, sulatettu voi, grappa (tai konjakkia), raastettu sitruunankuori ja vanilja. Sekoita ensin haarukalla, sitten käsin tasaiseksi, pehmeäksi taikinaksi. Jos taikina tuntuu liian tahmealta, lisää hieman jauhoja. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä huoneenlämmössä 30 minuuttia.
2. Muotoile castagnole: Jaa taikina pieniin osiin. Pyörittele käsien välissä noin 2–3 cm:n kokoisia palloja – hieman kirsikankin kokoisia. Asettele valmiit pallot leivinpaperoidulle alustalle odottamaan.
3. Kuumenna öljy: Kaada runsaasti kasvisöljyä kattilaan tai paksupohjaiseen paistinpannuun. Kuumenna öljy 170–180 °C:een. Testaa lämpötila tiputtamalla taikinpala öljyyn – sen pitäisi alkaa sihistä ja nousta pintaan muutamassa sekunnissa.
4. Paista erissä: Laske castagnole varovasti kuumaan öljyyn muutama kerrallaan – älä täytä kattilaa liian täyteen, sillä se laskee öljyn lämpötilaa. Paista noin 3–4 minuuttia käännellen, kunnes castagnole ovat kullankeltaisia ja kauniisti värjäytyneet joka puolelta.
5. Valuta ja mausta: Nosta kypsät castagnole reikäkauhalla talouspaperin päälle valuumaan. Anna jäähtyä hetki, mutta pyörittele ne tomusokerissa kun ne ovat vielä lämpimiä – se on salaisuus, jolla sokeri tarttuu kunnolla.
6. Tarjoile: Kasaa castagnole kauniille tarjoiluastialle ja ripottele päälle vielä hieman tomusokeria. Nauti heti – parhaimmillaan ne ovat tuoreina ja lämpiminä, kun sisus on vielä pehmeä ja kuori rapsakka. Buon Carnevale!

Castagnole kuuluu italialaiseen karnevaaliperinteeseen yhtä olennaisesti kuin konfetti ja naamiaisasut. Nämä pienet, pyöreät ja uppopaistettut leivonnaiset ovat saaneet nimensä kastanjasta – castagna – jonka muotoa ne muistuttavat. Joka vuosi helmi-maaliskuussa Italian kaduilla leijuu uppopaistetun taikinan tuoksu, ja castagnoleja myydään joka kulmalla paperipusseihin käärittynä.

Perinteisimmillään castagnole pyöritetään tomusokerissa heti paistamisen jälkeen, jolloin pinta on vielä lämmin ja sokeri tarttuu kauniisti. Jotkut italialaiset nannot täyttävät ne ricottalla tai diplomaattikreemillä, mutta klassinen versio on yksinkertaisuudessaan ylivoimainen – rapea kuori, pehmeä sisus ja ripaus sitruunan aromia. La dolce vita alkaa juuri tästä.

Tässä reseptissä teemme perinteisen kotitekoisen version, jota on valmistettu italialaisissa kodeissa sukupolvesta toiseen. Resepti on helppo, ainekset löytyvät jokaisen kaapista, ja lopputulos on niin herkullinen, että yhdellä ei kerta kaikkiaan tule toimeen.